Koulutusta työpaikoille

07.06.2021

Koulutusta työpaikoille

Osaavan henkilöstön tarve on oleellinen osa yrityksen menestymiselle. Juuri oikean henkilön palkkaaminen yritykseen on aina ollut ja jatkossa myös oleva todellinen haaste. Tyypillisesti juuri oikeaa henkilöä etsittäessä ongelmaksi muodostuu palkattava henkilö itse mutta myös yrityksessä, sen oman tulevaisuuden kehittämisen hahmottaminen. Siksi en pyri tässä kirjoituksessani neuvomaan ketään vaan kerron miten ollessani Tele- ja Sonera konsernin laajennetun johtoryhmän jäsenenä 1990 ja 2000 luvulla jolloin järjestettiin koulutusta olevalle ja palkattavalle henkilöstölle.

Mukana olleet tahot

Näitä koulutuksia ei järjestetty pelkästään yrityskohtaisesti vaan muodostettiin yhteinen koulutusjärjestely jossa oli mukana useita suomalaisia suuryrityksiä kuten mm. Tele, Nokia, ABB, YIT, Tieto ja myös puolustusvoimat sekä teoriakouluttajina ja koulutuksen järjestäjinä silloisia ammattikouluja, opistoja, korkeakouluja ja yliopistoja.

Tätä ennen myös Opetusministeriö ja toisen asteen koulutusuudistus olivat ajankohtaisia. Olin mukana tässä Opetusminiteriön työryhmässä Telen edustajana elektroniikan koulutuksen osalta.

Koulutuksen toteutus

Koulutuksen moottoreina ja vetäjinä olivat yritykset ja niiden työpaikat. Järjestäjinä olivat oppilaitokset. Koulutus järjestettiin kaksiosaisena. Teorian opetus tapahtui oppilaitoksissa ja käytännön opetus lähinnä työpaikoilla. Koulutusohjelmalla oli valtion opintotuki.

Yritysten ja työntekijöiden motiivit koulutukseen osallistumiselle

Yritysten motivaationa oli saada uutta osaamista olevalle henkilöstölle ja kouluttaa uutta henkilöstöä. Lisäksi henkilöstöä uudelleen koulutettiin uusiin tehtäviin näillä nopeasti kehittyvillä toimialoilla. Tällöin tehtävien vaihdot mahdollistuivat myös yritysten sisällä. Työpaikassa jo olevien työntekijöiden motivaationa oli omassa työssään kehittyminen, koulutustason nostamisen mahdollistuminen sekä uusiin paremmin palkattuihin tehtäviin siirtyminen.

Uusien henkilöiden osaamispuutteiden kouluttaminen mahdollisti heidän joustavamman sijoittumisensa yritysten nopeasti muuttuviin haasteisiin.

Koulutusjärjestelyt työpaikoilla ja koulutuksessa

Yllämainitut järjestelyt mahdollistivat yrityksille saada koulutukselleen valtion rahoitusta ja luoda uutta osaamista nopeasti kehittyvillä toimialoilla sekä saada uutta perusosaavaa henkilöstöä ja kehittää olemassa olevaa henkilöstöä uusiin tehtäviin. Oppilaitokset pääsivät osallistumaan kehittyvien yritysten toimintaympäristöön ja sitä kautta oppimaan uutta ja kehittämään omaa toimintaansa uuden teknologian kehityksen kautta. Työntekijät opiskelivat osan lähiopetuksessa ja osan omalla ajallaan ja kävivät samanaikaisesti työssä. Työnantaja antoi palkallista vapaata intensiivijaksoille ja kerran viikossa iltapäivän lähiopetukseen. Työntekijöiden oli mahdollista nostaa virallista koulutustasoaan esim. asentajasta teknikoksi, teknikosta insinööriksi ja insinööristä DI:ksi. Opintosuunnan muutos oli myös mahdollinen. Nämä edellyttivät siis virallisen oppisuunnitelman toteuttamista opiskeluaikana ja oppilaitoksen pääsykokeista selviämistä. Työntekijöiden kannalta tässä oli kyse jonkinlaisesta kisälli - mestari järjestelystä uusien ja vanhojen henkilöiden osalta.

Nämä koulutukset vaikuttivat positiivisesti myös koulutetun henkilöstön palkkaukseen ja mielekkääseen kehittymiseen sekä työn hyvinvointiin yritysten sisällä. Omalta osaltani olin myös näissä koulutuksissa henkilökohtaisesti mukana ja koin sen olleen hyödyksi omalle työuralleni.

Sopisiko tällainen koulutukselliseksi malliksi myös tänne Keuruulle?

Keuruulla on hyvä peruskoulutus ja lukio. Täällä on myös hieman muutakin toisen asteen koulutusta, mutta hyvin vaatimaton määrä.

Korona-pandemia herätti kansalaiset opettelemaan etätyöskentelyä ja etäopetusta. Tässä voisi olla mahdollisuus laajentaa toisen ja korkeampienkin asteiden koulutusta yhdessä yritysten ja ympärillä olevien oppilaitosten kanssa kuten esim. SASKY:n, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopiston kanssa.

Tiedän että monenlaista etäkoulutusta on tarjolla eri tahoilta, tällöin koulutus on tavallaan harrastus eikä sillä ole välitöntä yhteyttä työelämään. Tästäkin koulutuksesta voi tietysti olla välillistä hyötyä. Siitä puuttuvat tärkeät yritysyhteydet ja yritysten yhteinen koordinaatio, joka tulisi luoda yritysten ja kouluttajien välille. Valtiolla on tällaiseen toimintaan saatavissa myös rahoitusta.

Mistä siis löytyy se moottori, joka panee tämän moottorin käyntiin ja pyörittää sitä?

Uskoisin, ettei se ainakaan moottori pyörittämisen rahoitukseen kaadu, koska esim. Keski- Suomessa lehdistön mukaan ko. rahaa on käytetty erittän vähän. Eikä se kaadu myöskään etätöihin tai etäopiskeluun, siitäkin on omakohtaista kokemusta ainakin kahdenkymmen vuoden ajalta. Kaatuuko se Keuruulla yhteisen hiileen puhaltamisen puutteeseen se jää nähtäväksi?

Timo Koskinen, KD:n Keuruun os. pj., kuntavaaliehdokas