Terveydestä virtaa senioreille

07.06.2021

Terveydestä virtaa senioreille

Valtakunnallista viestintää SOTEsta seuratessa näyttää juupas-eipäs keskustelua käytävän vain SOTEn kustannuksista eikä juuri lainkaan kansalaisille ja senioreille annettavista palveluista. Tässä keskustelussa näyttää olevan puhujina vain henkilöt, jotka eivät juurikaan käytä julkisia terveyskeskuspalveluja. Miksi näin? Siksi, koska he valtaosin ovat työikäisiä, työssäkäyviä ja myös väestön terveimmästä ja mahdollisesti myös varakkaimmasta päästä.

Työterveyshuolto, joka kuuluu yrityksissä työtätekevien palveluihin, on mielestäni ratkaissut osaltaan terveyskeskustasoisen terveyden edistämisen monipuolisesti ja mielestäni kokonaisuutena onnistuneesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijän työkuntoa määräajoin seurataan ja työkykyä pyritään tarvittaessa kohottamaan hyvän työkyvyn ylläpitämiseksi ja mikäli mahdollista myös parantamiseksi monipuolisin tavoin.                           Työntekijän sairastuessa hän tyypillisesti pääsee pikaisesti joko terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle tarkempiin tutkimuksiin. Tarvittaessa hänet sen jälkeen ohjataan joko yksityisen tai julkisen puolen erikoissairaanhoitoon. Fysikaalista tai muuta jälkihoitoa tarvittaessa niiden saanti varmistetaan mm. vakuutusten tai muilla tavoin.              Omana kokemuksenani voin todeta, että homma tuntui olevan hanskassa ja henkilökuntakin tuntui viihtyvän työssään.

Meillä Suomessa siis on mekanismi ja malli joka toimii. Siksi tuntuu tosi ihmeelliseltä miksi tätä terveydenhoidon osa-aluetta ei voi käyttää mallina uutta julkista terveyden hoitoa luotaessa. Onneksi tämä palvelu taitaa säilyä vaikka SOTE toteutuisikin.

Julkinen terveyskeskustoiminta ja sen käyttäjät

No, mitenkäs tämä julkinen terveyskeskustoiminta sitten käyttäjien kannalta toimii ja ketkä sitä käyttävät?Jos nyt muutamia käyttäjäryhmiä nimeäisin, niin ne voisivat olla työelämästä vapaaehtoisesti poissa olevat, työttömät sekä ikääntyvät kansaneläke- ja työeläkeläiset.

Julkisen puolen terveyskeskustoiminta on keskittynyt ainoastaan ja vain sairauden hoitoon. Sen ulkopuolelle on jäänyt valtaosin kaikenlainen ihmisen hyvinvointiin ja kunnon ylläpitoon liittyvät palvelut, koska ne eivät kuulu terveyskeskusten palveluihin. Palveluita kyllä jossain määrin on, mutta ne eivät ole koordinoidusti kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Puhumattakaan, että sairauden jälkeistä tai sairautta edeltävää aikaa yksilön kehityksessä riittävästi seurattaisi tai ohjattaisi tarvittaessa jatkotoimenpiteisiin. Poikkeuksiakin ilmeisesti on, esim. Kiminkisen toiminta Saarijärvellä.                                                                                                                                                                                             Tämä tarkoittaa siis sitä, että iso osa ikääntyvistä putoavat eläköityessään oman onnensa ja kykynsä varaan. Veikkaan, että yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi pitää ikääntyviä ihmisiä ns. työkuntoisina kuin puuttua asioihin vasta silloin kun yksilön kunto on jo romahtanut tai romahtamassa.

Tällä vertailulla halusin tuoda esiin julkisen terveyskeskustasoisen terveydenhoidon ja työterveyshuollon erot, jotta myös ikääntyvät ihmiset havaitsisivat kuinka suuresta paikallisesta palveluerosta näissä asioissa on kyse.

Kela ja sen korvaukset ikääntyville ovat vielä ihan oma osansa tässä sopassa. Kelakorvausten ylärajat ovat vuosien kuluessa nousseet huimasti. Esim. Kelataksi Keuruulta Jyväskylään maksanee jo 50€ ja liekö sama takaisin. Mikäli näitä matkoja joutuu vuoden aikana tekemään useita, niin korvauskatto lienee n. 500€ kieppeillä, jonka jälkeen kuluja matkoista ei enää tule, tai ne ainakin vähenevät. Lisäksi vielä tulevat keskussairaala- ja lääkekulut, joissa jokaisessa on oma kattonsa, joka lienee jossain 800€:n kieppeillä. Tämähän tarkoittaa pienellä eläkkeellä elävälle (800€-1500€ kuukaudessa) monesti ylipääsemätöntä kulua. Vappusatasiakin oli luvassa. Kysellessäni niiltä, jotka niitä olivat saaneet, olivat saaneet vain 10€-30€.

Terveydenhuollon henkilöstön tilanne

Terveydenhoidon henkilöiden saanti julkisen puolen yksiköihin on varsinkin viimeaikoina vaikeutunut sekä sairaanhoitajien sekjä lääkäreiden osalta huomattavasti. Syynä lienee osin palkkaus, mutta myös työolosuhteet ja työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus. Tulevaisuus on siis haasteellinen kustannusten, kuormittavuuden sekä koko henkilöstön osalta.

Voidaanko kunnallispolitiikassa vaikuttaa näihin asioihin?

Vaikka yllämainitut asiat saatetaan päättää muualla kuin kunnissa ja kaupungeissa, ovat ne kuitenkin ikääntyvien hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavia asioita. Siksi ne on pidettävä esillä myös kunnissa joka tasolla. Vaikuttavina tahoina voisivat olla esim. eläkejärjestöjen yhteistoiminnan kehittämistä näissä asioissa. Samoin myös vanhusneuvostoilla on lakisääteinen mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin.

Timo Koskinen, KD:n Keuruun os. pj., kuntavaaliehdokas